Euro valuuttana

Euro valuuttana

Euro otettiin käyttöön tilivaluuttana 1. tammikuuta vuonna 1999. Käteisvaluutaksi se valjastettiin kahdessatoista EU-maassa 1. tammikuuta 2002. Euro on Euroopan unionin yhteinen valuutta. Viralliseen EU-alueeseen kuuluu tällä hetkellä 19 EU-valtiota, neljä ulkopuolista Euroopan kääpiövaltiota ja joitain Ranskan merentakaisia alueita.

Euron voidaan katsoa olevan toinen maailman merkittävimmistä kansainvälisistä valuutoista Yhdysvaltojen dollarin lisäksi. Euron sadasosa on nimeltään sentti. Euron arvo perustuu muiden fiat-valuuttojen tapaan säännöksin ja lakeihin. Se ei siis ole sidottu johonkin konkreettiseen asiaan.

Euroa käytetään seteleinä ja kolikkoina. Euroalueen setelit ovat eri maissa arvoltaan yhtäläiset ja myös samannäköiset. Kolikoissa klaavapuoli on samanlainen mutta kruunapuolen kuviot vaihtelevat maittain. Euroseteleissä korostuu eurooppalaisille yhteiset arvot eikä kansallisia kuva-aiheita tai tekstejä käytetä. Euroseteleitä on viidestä eurosta aina viiteensataan euroon asti. Ne noudattavat kuvitukseltaan arvoasteikolta ylöspäin historiallisia ajanjaksoja klassisesta aikakaudesta aina 1900-luvun moderniin aikaan. Pienikokoisin seteli on viiden euron seteli ja sitä seuraavat setelit ovat arvoltaan 10, 20, 50, 100, 200 ja lopuksi 500.

Euro yhteisvaluuttana

Yhteisvaluutan käyttö historiassa on liittynyt useimmiten sotiin ja valloittajien mukanaan tuomaan käytäntöön tai suoranaiseen pakkoon. Valuuttaunionin kehityksen voidaan katsoa alkaneen jo ennen 1900-lukua. Euroopan maiden päättäjät halusivat yhdistää aiemmin sotineet maat toisiinsa taloudellisesti. Eurooppa haluttiin nähdä Euroopan maille yhteisenä alueena, jossa sotimiselle ei olisi enää tarvetta. Sodat ovat liittyneet keskeisesti taisteluihin Euroopan alueen resursseista. Jo Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustavoitteisiin kuului pääomien ja resurssien vapaa liikkuvuus ja maiden talouksien yhdentäminen.

Yhteisvaluuttaan tai rahaunioniin tarvittava stabiili taloustilanne eri maiden välillä loisti pitkään poissaolollaan. Euroopan maiden alueen taloustilanteet vaihtelivat jatkuvasti aivan kuten nykyäänkin, eikä sopivaa saumaa yhdentää maiden talouksia tahtonut löytyä.

Ensimmäisenä euron esivaiheena voidaan pitää vuonna 1979 luotua Euroopan valuuttayksikkö ecua. Tällöin poliittisen tahdon lisäksi saatiin ajettua yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia kunkin maan kansantalouden ja rahapolitiikan yhdentämiseksi muiden maiden kanssa. Ecu ei kuitenkaan ollut vielä varsinainen eurovaluutta, vaan laskennallinen yksikkö budjetointikäyttöön.

Euron synty ja käyttöönotto

1990-luvun alussa yhteisvaluutan yhdentymiskehitys näytti positiiviselta. Pääoman vapaan liikkuvuuden esteitä oli saatu poistettua. Lamakaudet eri maissa hidastivat kuitenkin yhteisvaluutan käyttöönottoa. Kansallisten valuuttojen kurssit heiluivat merkittävästi, ja osatekijänä kurssien heilunnassa oli valuuttakeinottelijoiden toimet. Talousmyrskyt lykkäsivät yhteisvaluuttasuunnitelmia, mutta kurssiliikehdinnällä oli myös vastakkainen vaikutus. Yhteisvaluutan katsottiin voivan toimia eräänlaisena puskurina maailmantalouden myllerryksien aiheuttamille ongelmille. Minkään Euroopan maan kansallisen rahan ei katsottu olevan riittävän vahva yksinään globalisoituvassa maailmantaloudessa ja sen alati jatkuvassa muutoksessa.

Maastrichtissa allekirjoitettiin vuonna 1992 sopimus, jossa sovittiin EMU:n toimintatapa ja suunnitelmat yhteisvaluutan toimeenpanemiseksi. Euroopan rahapoliittinen instituutti aloitti toimintansa vuonna 1994, ja se oli Euroopan keskuspankin edeltäjä. Tällöin yhteisvaluutan toimeenpano alkoi toden teolla käytännön valmisteluilla. Tulevan yhteisvaluutan nimeksi muodostuisi euro. Vuonna 1998 päätettiin, mitkä valtiot olivat sopivia liittymään euroalueeseen. Kahden vuoden aikana taloudellisten ehtojen täyttyminen mitattiin kunkin maan osalta. Aluksi kelpuutettuja valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi.

Euron alkuvaiheet

Vuonna 1998 Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa. Yhteisvaluutan aika alkoi, kun euro otettiin tilivaluuttana käyttöön tammikuussa vuonna 1999. Euroalueisiin sitoutuvien maiden valuuttakurssit sidottiin euroon kiinteällä, peruuttamattomalla kurssilla, jota kutsuttiin muuntokertoimeksi. Kyseessä ei siis ollut virallisesti valuuttakurssi. Muuntokertoimet määriteltiin kuudella merkitsevällä numerolla. Kreikalle annettiin erillislupa liittyä euroalueeseen vasta vuonna 2001. Eurosta tehtiin vahva valuutta, sillä ainoastaan Irlannin punta oli euroa vahvempi. Kukin maa jatkoi kuitenkin alkuvaiheessa oman valuutan käyttämistä käteisrahana.

Euroa verrataan pääasiassa sen tärkeimpään mittariin, Yhdysvaltojen dollariin. Euro on kelluva valuutta, jonka kurssi määräytyy maailman muihin valtavaluuttoihin nähden kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Euron ns. dollarikurssi on vaihdellut rajusti sen alkuajoista lähtien. Euron dollarikurssi on kuitenkin jatkanut kasvuaan tasaisesti, sillä vuoden 1999 alussa yksi euro oli vain vähän alle 1,20 dollaria, mutta vuoteen 2008 mennessä yhden euron arvo oli jo lähes 1,60 dollaria. Euroa verratessa dollariin ja päinvastoin on otettava huomioon myös valuuttamarkkinoiden muut suhdannetekijät.

Euron kansainvälinen asema

Euron kurssin heilahteluista huolimatta eurosta on muodostunut vahva valuutta kansainvälisillä markkinoilla. Sitä voidaan pitää toiseksi merkittävimpänä kansainvälisenä valuuttana Yhdysvaltain dollarin jälkeen. Monet maat ovat siirtyneet pitämään osaa valuuttavarannostaan euroina. Muuan muassa Iran on poliittisista syistä vaihtanut dollarivarantojaan euroiksi.

Euron tarkoituksena ei ole koskaan ollut muodostua varsinaisesti muiden valuuttojen kilpailijaksi tai maailmanvaluutaksi, mutta juuri sellaisiksi se on vuosien saatossa muokkautunut. Euroa voi käyttää käteisenä maksuvälineenä monissa euroalueen ulkopuolisissakin maissa etenkin kansainvälisten turistien suosimilla alueilla.

Euron tulevaisuus

Euron voidaan nähdä olevan olleen kriisissä vuodesta 2010 alkaen. Euron riippuvuussuhde liikepankkeihin katsotaan olevan kestämätön ratkaisu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa dollarilla on liittovaltion hallitus taustavaikuttajana – eurolla ei ole vastaavaa. Euron perustamisvaiheessa oli tarkoitus perustaa sille ns. keskusauktoriteetti mutta sitä ei ole tähän päivään mennessä perustettu. Myös euroalueen jäsenvaltioiden velkaantumisen katsotaan aiheuttaneen markkinahäiriöitä.

Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi syöksi taloudelliset vaikeudet myös Eurooppaan. Vastaava kriisi on edelleen täysin mahdollinen, sillä euroalueella pankit ovat yhä riippuvuussuhteessa liikepankkeihin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *