Kansantalouksien sijaan puhutaan maailmantaloudesta

Kansantalouksien sijaan puhutaan maailmantaloudesta

Maailmantalous on aikamme ihmisille itsestään selvä käsite. Se kulkee yhdessä ajatuksen kanssa, että maapallo nähdään yhtenä kokonaisuutena. Siitä on muokkautunut hieman samanlainen asia kuin eri kansantalouksista aikaisemmin. Nykyisin puhutaan, että maailmantalous kasvaa ja sillä saattaa olla veturina jokin maa – kuten Kiina – tai sitten vaikkapa teollisuudenala, joka siivittää kansainvälisiä pörssejä. Toiselta kantilta katsottuna maailmantalouden kasvuun vaikuttaa kehittyvien maiden väestönkasvu. Lähtötaso huomioiden on olemassa patoutuneitakin tarpeita, joita tyydyttää, ja se lisää kysyntää jatkuvasti.

Maailmantalous nähdään yhtenä suurena kokonaisuutena, jonka keskeisenä toimivuuden mittarina on sen kasvu. Aasiassa taloudet kasvavat reilusti yli viiden prosentin vauhtia ja Euroopan Unionin alueella jo 2 prosentin kasvu on tyydyttävällä tasolla. Kiinan talous on kasvanut viimeiset vuodet nopeaan tahtiin ja sen sanotaan toimivan jopa maailmantalouden veturina.

Käsitteenä maailmantalous on tullut mahdolliseksi ja mitattavaksi asiaksi sen jälkeen, kun globalisaation myötä rajat avautuivat kansainväliselle kaupankäynnille, ja samalla eri maiden talouksien mittaaminen on tarkentunut.

Maapallon laajuinen talousalue kehittyi kapitalismin seurauksena

Maailmantaloudesta puhuminen on tullut relevantiksi asiaksi käytännössä kylmän sodan päättymisen jälkeen 1990-luvulta alkaen. Pohja kansainvälisen kaupan avautumiselle luotiin kuitenkin jo toisen maailmansodan jälkeen. Maailmanpankki ja kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sekä tullisopimus GATT loivat pohjan maailmantalouden integraatiolle. Kylmän sodan aikaan oli kuitenkin suuri joukko valtioita, jotka eristäytyivät pyrkimyksistä avata kaikki maailman valtiot vapaalle kaupalle. Erityisesti sosialismin nimiin vannova Neuvostoliitto ja sen johtama blokki eristäytyivät, tai ne eristettiin pitkälti läntisestä maailmantaloudesta.

Maailman kaupankäynnin globalisoituminen alkoi länsimaisen näkökannan mukaan kapitalismin kehityksen myötä noin 1500 – 1600-luvuilla. Erinäisiä perinteisiä kauppareittejä tunnetaan toki Euroopan ulkopuolella tätäkin varhaisemmalta ajalta – mm. silkkitie – ja ne ovat varmasti osa kehitystä, joka on johtanut maapallon globaaliin taloudelliseen kytkeytymiseen, ja siis maailmantalouden syntyyn.

Pörssitoiminta ja pääomien sijoittaminen 1600-luvun alussa merkitsi käännettä Amsterdamissa ja Lontoossa. Tuolloin perustettiin sekä Hollannissa että Englannissa kerätyillä pääomilla kauppakomppanioita. Ne lähettivät aluksia Aasian suunnalle avaamaan kauppareittejä.

Kansainvälisen kaupan vapautuminen

Euroopan valtiot ovat olleet historian saatossa jatkuvassa kilpailuasemassa keskenään. Alkuun siirtomaista pyrittiin hakemaan voimaa omalle valtiolle. Omia markkinoita suojeltiin merkantilismille perustuvan järjestelmän puitteissa aina 1700-luvun loppupuolelle saakka. Jokainen valtio pyrki maksimoimaan oman varallisuutensa kasvun. Tämä alkoi ajan myötä haitata kansainvälisen kaupan kasvua ja silloiset talousopit joutuivat kritiikin kohteiksi. Adam Smith julkaisi vuonna 1776 teoksensa Kansojen varallisuus. Siinä hän muotoili liberaalia vapaakauppaa puolustavat näkemyksensä. Skotlantilainen Smith loi osaltaan teoreettista pohjaa vapaalle maailmantaloudelle jo 1700-luvun lopulla.

Yhdysvallat oli 1800-luvun lopussa vahvistunut kansakuntana. Se ei kuitenkaan lähtenyt siirtomaakilpailuun eurooppalaisten siirtomaavaltojen kanssa Kiinan suunnalla. Amerikka katsoi olevansa vapaassa kilpailussa vahvoilla, ja se ajoi siirtomaavaltojen tullimuurien ja mm. brittien Sterling-blokin alas ajamista.

1900-luvun alussa kyse oli ideologisesta asennoitumisesta. Yhdysvaltojen rooli oli jo ensimmäiseen maailmansotaan mennessä merkittävästi vahvistunut, mutta maa kääntyi sodan jälkeen sisäänpäin, eikä tukea globaaliin toimintaan löytynyt. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ajoi vahvistuneella voimallaan päättäväisesti siirtomaajärjestelmään kuuluneita kauppa-alueita nurin. Tämä loi pohjan “maailmantaloudelle”.

Taloudellinen integroituminen kylmän sodan jälkeen

Euroopan Unioni perustettiin sodan repimän Euroopan rauhaa ja taloudellista toipumista varten. Kyse oli läntisen Euroopan puolella olevien valtioiden yhteistyöstä. Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan maat vetäytyivät pois USA:n johtamista jälleenrakennusohjelmista. Sosialismilla oli vetoa sodan runtelemissa valtioissa ja erityisesti Eurooppa repesikin kahtia aatteellisten ja poliittisten ristiriitojen seurauksena.

Puhe maailmantaloudesta ei ollut ajankohtainen vuosina 1945–1991. Neuvostoliiton johtama blokki ja eräät kehitysmaat eivät halunneet olla osana Yhdysvaltojen johtamaa globaalia markkinataloutta kylmän sodan aikana. Sosialismi oli taloudellisilta periaatteiltaan erilainen järjestelmä.

Kylmän sodan jälkeen Euroopan integraatio laajeni koskemaan Suomen ja Ruotsin kaltaisten maiden jälkeen myös itäisen Euroopan valtioita. Kaikki tämä taloudellinen yhdentyminen johti osaltaan tämän päivän globaalin maailmantalouden syntyyn. Luonnollisesti merkittävä sysäys prosessissa oli Kiinan liittyminen mukaan maailman kauppajärjestöön (WTO) vuonna 2001. Tämä edellytti Kiinalta uudistuksia taloudessaan ja sen seurauksena maa integroitui osaksi maailmantaloutta. Viimeisimpinä mukaan maailmantalouden kehitykseen ovat päässeet Afrikan maat, joilla on kasvavan väestön tuomat tarpeet ja toisaalta esimerkiksi maailmalle toimitettavia raaka-aineita.

Maailmankaupasta maailmantalouteen

Maailmantaloudessa lasketaan eri kansantalouksien summa yhteen. Tässä käytetään pohjana näkyvää taloudellista toimintaa. Harmaa talous ja esimerkiksi huumekauppa jää tässä näkymättömiin. Aikaisemmin pidettiin hedelmällisenä puhua kansainvälisestä kaupasta. Maailmankaupan volyymien kasvussa otettiin huomioon eri maiden vienti- ja tuontitilastoja. Kyseessä oli siis maiden rajojen ylittävästä tavaroiden viennistä. Uusimpien taloussopimusten avaamat palveluiden “viennit” eivät näkyisi perinteisissä vientitilastoissa. Vaikkapa McDonaldsin maailmanlaajuinen tuotemerkkiin perustuva liiketoiminta on esimerkki sellaisesta viennistä, jota ei ole helppoa enää tilastoida perinteisin kansainvälisen kaupan mittarein.

Maailmantalouden tulevista ongelmista

Maailmankaupasta on helppo puhua myönteisesti silloin, kun kaikki kokevat hyötyvänsä siitä. Suomen kaltainen maa saattaa huoletta toivoa, että maailmankauppa toimii ja maailmantalouden kasvu auttaa myös viennistä riippuvaa Suomen kansantaloutta. Yhdysvaltojen viime vuosina aloittamat kauppasodan enteet muistuttavat siitä, etteivät kaikki usko hyötyvänsä maailmantalouden mahdollisimman vapaasta kaupankäynnistä. Halutaan suojella omia teollisuudenaloja, ja toisaalta jatkuvaa kasvua edesauttava vapaa maailmantalouden kehitys uhkaa maapallon luontoa. Pitääkö ympäristön heikkenevän tilan antaa vaikuttaa siten, että maailmankauppaa hillitään ympäristön kuormittumisen vuoksi?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *